Vuosiraportti 2023 - rakkaus saa tulla

Vuoden viimeinen päivä käsillä eli viimeistä viedään. Vuoden vaihtuessa mulla on ollut tapana summata kulunutta vuotta ja kirjata ylös mitä hyvää vuodessa oli. 

Kulunut vuosi on ollut muutosten täyttämä. On ollut niin paljon kaikkea perhepiirissä, työelämässä, terveyden saralla ja ihan fyysisessä ympäröivässä todellisuudessakin –  muutto ja uusi koti.

Alkuvuodesta läheinen sairastui. Keväällä pitkään prosessissa ollut tilanne sai ratkaisun ja olin hyvin helpottunut. Huhtikuussa luovuimme Bogista, päätöstä teimme pitkään ja luopuminen rakkaasta perheenjäsenestä oli sydänsärkevän kivuliasta. Toukokuussa täytin 50 v, sain jatkoa työlle vuoden 2024 loppuun saakka, ja löysimme uuden oman kodin. Kesäkuussa oli muutto, viihdyimme uudessa kodissa alusta alkaen loistavasti. Edelleen rakastan sitä, että kodin ikkunoiden edessä on paljon puita ja pihalla pommivat puput. Elokuussa Kongo joutui onnettomuuteen, josta paraneminen kesti lähes koko syksyn ajan. 

Syyskuussa vietin vihdoin 50 v synttäreitä ihanien ystävien kanssa ja teimme poikien kanssa briljantin reissun Kroatiaan. Muistin taas kerran, mikä matkustamisessa on niin erityisen ihanaa ja tärkeää: kotona ajattelee helposti olevansa omien olosuhteidensa, oman menneisyytensä ja omien tapojensa talutusnuorassa. Joskus unohtuu, että voi tehdä toisin, olla toisenlainen ja valita uudestaan.  Mikä siinä onkin, että matkoilla voit löytää itsestäsi helposti lapsenomaista iloa lähes kaikesta mitä näkee, uteliaisuutta ja optimismia? 

Tämän vuoden oppi on ollut ehdottomasti se, että kun elämään tulee uusia asioita, se väsyttää mutta tuo myös ihmeellisesti uutta energiaa. Välillä kuluneen vuoden aikana tunsin, kuin olisin heräämässä eloon uudelleen. Monesta vanhasta asiasta oli luovuttava, vaikka se tekikin vähän kipeääkin. Plussan puolella kuitenkin oltiin väsymyksestä ja ajoittaisista huolista huolimatta, siitä olen superkiitollinen!

Tulevalle vuodelle toivon vähän vähemmän isoja muutoksia, enemmän ehkä niitä pienempiä. Toivon, että muistaisin sanoa enemmän kyllä kuin ei (tai en jaksa) elämälle ja saamilleni kutsuille. Vaikka väsyttäisi ja kotisohva kutsuisi, harvemmin sitä esim läheisten tai uusien ihmisten tapaaminen, kulttuurin kokeminen jälkikäteen harmittaa. 

Erityisesti haluan olla avoin rakkaudelle ja tehdä sen eteen enemmän myös manifestoinnin kautta. Uuteen kotiin ostin itselleni parisänkyn, en enää aio jatkuvasti puhua itsestäni sinkkuna, ehkä teen myös tilaa vaatekaapeissani tulevalle kumppanille (kiitos vinkistä Pinkki). Unohdan myös rakkauden houkuttelemiseen liittyvät temput, ja keskityn sen sijaan hauskan pitämiseen ja hetkestä nauttimiseen.

Vahvasti ajattelen, että ensisijaisen tärkeää on rakastaa itseään, kohdella itseään yhtä kauniisti ja hellästi, kuin haluaisi tulevan kumppanisi kohtelevan sinua. Sitä kohti!

Heidi Sohlbergia lainatakseni rakkaus saa tulla.  

Kiitos kuluneesta vuodesta, kommenteista ja seuraamisesta. Sinulle siellä toivon vuodelle 2024 ilon tunteia ja onnistumisia niissä asioissa, jotka koet itsellesi tärkeiksi.  

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." -Eeva Kilpi

Lisää paljetteja elämään, Trendilehti v. 2017!

Lotta ja Peppi Pitkätossu asenne!!