Kaikki, jotka minut kunnolla tuntevat, tietävät, että mökki/metsä/mökkihöperyys ovat minulla vakavasti verissä. Mansikkapaikkani on aina ollut mökkimme Hämeenlinnan lähistöllä. Se on sellainen suomalainen, romanttinen idylli järvenrannalla, pelkistetty vanha rakennus eikä ollenkaan hieno (ja siitä juuri tykkään). Siellä rauhoitun, tunnen rauhaa ja turvallisuutta, maadoitun ja saan ajatella rauhassa omia ajatuksiani.
Perjantaina pääsin mökille. En voi sanoin kuvailla sitä iloa, oma rakas mökki, kielot, valkovuokot, lämpö, uiminen (ok siivousta toki paljon) jne. Järvellä viihtyivät ensin joutsenet, he tosin jatkoivat matkaansa ja seuraavana päivänä "kotiin" saapuivat kuikat. Sitruunaperhosia ja muita pörriäisiä leijaili joka puolella - lähes maagista. Käki kukkui pitkin yötä.
" Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen, jonka näkee, on keltainen, niin kesästä tulee hauska. Jos se on valkea, tulee vain rauhallinen kesä. (Mustista ja ruskeista perhosista on turha puhua, se on aivan liian surullista.) "
Tove Jansson: Taikurin hattu
Ensimmäinen aamu-uinti |
Kiitos universumi minilomasta. Olit antelias.
" Unohda jo mennyt kamaluus
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
On meri jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä.
Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme,
emme koskaan enää pelkää."
(Tove Jansson, Kuka lohduttaisi Nyytiä?)
Ihanaa, että pääsit aloittamaan mökkeilykauden ja oli niin hieno sääkin.
VastaaPoistaMinua harmitti ihan hirveästi, että meni koko lämmin ja aurinkoinen viikonloppu siivoamiseen juhlia varten. Toki puhtaat ikkunat ilahduttaa - mutta ei niin paljon kuin saunominen ja uiminen :)
Niin toivon, että kohta säkin pääset aloittamaan mökkeilyn! Ja hei, ihania juhlia teillekin ensi la!
VastaaPoista