Vielä ei ole mitään superpiristymistä tapahtunut, vaikka muutamia ilohkoa muistuttavia hetkiä on ollut. Oivallus on ollut se, että LÄHDE mahdollisimman usein pois kotoa ihmisten ilmoille, laita meikkiä, lakkaa kynnet ja päälle muutakin kuin verkkarit. Tätä siis lisää elämään!
Muutamaa ilohyppyä lukuunottamatta, olen edelleen ollut hyvin tylsä ja näköalaton, usein myös ärtynyt . Inspiraatio on kateissa ja kirjoitusjumi valtava. Ponnistelemalla en ole löytänyt innostuksen kohdetta, mutta salaa yritän kuikuilla jotain mistä kiinnostua. Tällä hetkellä mua kiinnostaa lähinnä sohvailu ja tv:n katselu, hetkittäin koiralenkit ja kirjat. Onhan sekin tietty jotain.
Kaiken apatian lisäksi stressiä aiheuttaa rahatilanne. En tiennyt tai olin halunnut unohtaa, että ansiosidonnaisesta miinustetaan työsuhteessa ansaitut lomapäivät, joten aloin saada tukea vasta helmikuun puolella. Siihen päälle poikien eläminen, esikoisen autokouluajot, jatkuva syöminen ja kiva ylläpylläri hammaslääkärillä todettu pakollinen juurihoito ja 1 reikä. Se lasku tulee olemaan lähempänä 500-600 e. Lähes itkettää. Autokin pitäisi huoltaa....
Jos jostain olen saanut mielihyvää on se, että huono rahatilanne aiheuttaa luovuuden nousua ja minikicksejä. Teen mitä erilaisempia kasvis/tofu mössöjä sinkkuviikoilla (kun pojat isällään) - halpaa ja hyvää. Ehdoton lempparini on edelleen buttertofu, nam. Olen saanut myös myytyä vaatteita Vintedissä, jee.
Mut joo mun pitäisi tehdä jotain mun elämällä ja elämälle. Nyt on liian paljon aikaa miettiä ja rypeä.
Niin toivon, että tulisi lisää työpaikkoja, joita voisi hakea. Nyt on kaksi hakua auki, mutta en ole optimistinen niiden suhteen, kun en ole missään muussakaan asiassa.
Voikaa hyvin!
Voi kultainen, ikävä vaihe menossa. Toi olo on kauhea ja kiusallisen tuttu myös itselle.
VastaaPoistaIhana että kuitenkin löydät keinoja piristyäkin. Jännä että punaisista kynsistä ja oikeista vaatteista on oikeasti hyötyä. Ihmisten ilmat myös tärkeä juttu.
Toivottavasti tämä VAIHE menee pian ohi ja löytyy valoa.
Peukku sun ruokaideoille. Hyveelliseltä kuulostaa.
Kiitos kannustuksesta muru.
PoistaTsemppiä! Työnhaku on raskasta aikaa ja vetää mieltä matalaksi helposti. Eikä tuo ulkona oleva harmaus kyllä mitenkään piristä. Toivottavasti synkempi vaihe väistyy pian!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Kyllä tämä tästä, vaikka itsetunto on tosiaan koetuksella.
PoistaTyönhaku käy työstä. Focus siihen ja tavoitteet pitää asettaa joka viikolle. Määrä korvaa laadun nyt työnhaussa, koska paikkoja ei ole paljoa. Kahden vuoden päästä on työvoimapula, mutta siihen menee vielä 24kk. Kannattaa nyt ottaa semmoista työtä vastaan, mitä ei välttämättä tekisi noususuhdanteen aikana.
VastaaPoistaItse teen välillä kahta työtä, että saan laskut maksuun. Raskasta se on, kun joskus tulee 56h/vko. Onneksi samalla lyhentelen kahta omistusasuntoa, joten joskus saan jotakin itselleni, kun ulosmittaan omaisuuteni asuntojen osalta.
Kiitos viisaasta kommentista! Niin totta, että nyt kaikki focus työnhakuun ja laatu korvaa määrän.
PoistaItsekin olen miettinyt työnhaun laajentamista osaaika- ja määräaikaistöihin, pakko varmaan ryhtyä tuumasta toimeen tässä kevään mittaan.
Olen nyt viimeiset 6 vuotta tehnyt määräaikaisia työsoppareita, yleensä 1 v mittaisina. Osa on ollut äitiysloman sijaisuuksia, osa vuorotteluvapaita. Nythän vuorotteluvapaita ei ole enää olemassa, se on harmi.
Voimia ja tsemppiä sinne tuhat kiloa! Tilanteesi kuullostaa haastavalta ja sinä taas vahvalta naiselta. Toivon, että sulla natsaa töiden osalta pian ja jos oikein hyvin käy, työ vastaisi just sun osaamista ja vahvuuksia. Pidän peukkuja!
Ps. toi työvoimapula kuullostaa niin oudolta (vaikka toki ihanalta) ajatukselta. Sitä kun on valmistunut lamavuosien jälkeen, eikä koskaan ole ollut mitenkään helppoa löytää töitä. Niin odotan innolla vuotta 2027.
Moikka,
PoistaOlen siis mies, enkä nainen😅.
Hupsista, anteeksi olettamisesta, kuullostat siis vahvalta mieheltä! Upeaa viikonloppua joka tapauksessa!
Poista