Meryl Streep sanoi kerran: Anna asioiden hajota – älä uuvuta itseäsi yrittämällä pitää niitä kasassa. Kaiken ei ole tarkoitus kestää ikuisesti, ja jo rikkoutuvan pakottaminen vain imee sinut kuiviin. Joskus on parasta päästää irti.
Anna ihmisten olla järkyttyneitä. Anna heidän ymmärtää sinut väärin. Annetaan heidän arvostella ja tuomita. Heidän mielipiteensä heijastuvat heidän omista käsityksistään, eivät oman arvonsa mitta. Sinun ei tarvitse selittää itseäsi niille, jotka ovat sitoutuneet ymmärtämään sinua väärin. Et ole vastuussa siitä, miten muut haluavat nähdä sinut tai miten he reagoivat totuuteesi.
Älä pelkää tuntematonta. Lakkaa kyselemästä, minne minä menen? Mitä minä teen? Aivan kuin universumi ei olisi jo kaivertanut sinulle polkua. Menetys voi tuntua sietämättömältä, mutta joskus se vain raivaa tietä jollekin paremmalle. Mikä on tarkoitus lähteä, lähtee, vaikka kuinka epätoivoisesti yrittäisi pitää kiinni. Mikä on tarkoitus jäädä, löytää keinon, vaikka asiat tuntuvat kuinka epävarmilta. Elämä löytää aina keinon tasapainottaa itseään, vaikka emme näe miten.
Elämässä on rytmi, loppujen ja alkujen luonnollinen järjestys. Kun vastustamme tuota virtaa, luomme kärsimystä. Tarraudumme siihen, mikä on rikkoutumassa, pelkäämme, että mikään hyvä ei korvaa sitä. Mutta tämä on illuusio. Maailmankaikkeus on runsaasti, avautuu jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, uutta rakkautta ja uutta tarkoitusta. Ainoa asia, joka estää sinua siitä, on kiintymys siihen, mikä ei enää kuulu sinulle.
Äläkä ikinä usko hetkeäkään, että paras on takanasi. Elämä ei lakkaa tarjoamasta kauneutta vain siksi, että olet kestänyt vaikeuksia. Hyvä ei ole loppunut kesken. Vielä on enemmän iloa koettavaksi, enemmän rakkautta vastaanotettavaksi, enemmän rauhaa löytyy. Mutta sinun täytyy olla valmis tekemään tilaa sille.
Joten kysy itseltäsi: mikä pidättelee minua? Ja kun löydät vastauksen, luota itseesi ja anna sen olla. Jotain parempaa on jo tulossa.
Matthew Knott
Ps. Vitist tää teksti kolahti, bongasin FB:sta.
Ihana postaus! Olen koko kevään ajan pyörinyt juuri tuon ajatuksen äärellä, jossa annetaan muiden olla minusta aivan mitä mieltä tahansa, olkoot pitämättä, miettikööt mitä miettivät, puhukoot minusta mitä vain. En voi olla oma itseni, jos miellytän muita maailman tappiin tai edes tämän viikon. Jos en pidä rajojani, muut astelevat ylitseni.
VastaaPoistaToinen asia on pyörinyt mielessäni jo neljä vuotta. Sen ajan olen suunnitellut ja mennyt hitaasti eteenpäin asiassa, jota haluan. Takaraivossani olen tunnistanut jatkuvan pelon epäonnistumisesta taikka väärin tekemisestä ja että sen vuoksi alkuperäinen toiveeni on vieläkin vaiheessa. Nyt neljän vuoden jälkeen alan olla aika lähellä h-hetkeä. Kantapääni jarruttelevat kovasti eteenpäin menossa, mutta silti jokin sisälläni taistelee myös toisenlaisella ajatuksella, että mitäs jos kaikki meneekin todella hyvin. Mitä jos onnistun. Ehkä jopa täydellisesti :)
Ihmisen mieli on omituinen.