Flunssaa, kuulumisia ja pohdintaa viisikymppisyydestä

Koko kesän säät ovat olleet lähes vitsi, joten sitä suuremmalla ilolla vastaanotimme vihdoin helteet. Viime viikosta lähtien olenkin iloinnut helteistä ...sisätiloissa, koska infernaalinen flunssa ja yskä iski toden teolla. Pojat sairastivat sen edellisellä viikolla ja seuraava uhri olin tietenkin minä. Nyt vaan levätään, höyryhengitellään, niistetään, valvotaan öisin koska se yskä... ihan fuck you tauti, mutta ei auta muu kuin lusia. 

Kongo korvat luimussa, koska infernaalinen ukonilma 

- vaikka liikunta on minimissä, onhan tää ihanaa, että voi mennä koiralenkille birkenstockeissa ja sortseissa.  

- esikoisella on mennyt intti ihan OK. Ei hän mitenkään ilosta ole t-viesteissään kiljahdellut, mutta esim. valtion tarjoamaan ruokaa hän on kehunut. Baby steps eteenpäin.

- vitsit, että oli kiva juttu 26/2025 Me Naisissa viisikymppisistä naisista, miltä he näyttävät ja mitä ajattelevat? Oivalluksiakin tuli. Tajusin, että olen saanut elää 50 vuotiaaksi tervettä elämää ilman kremppoja, nykyään kaikki mitä syö ja juo kertyy heti kroppaan, ja niitä pieniä kremppojakin on alkanut tulla. Tiedostan enemmän kuin hyvin, että mun pitäisi hankkia punttisalikortti, lihaskunto pitäisi saada nousuun ja pian.

Pikku hiljaa sitä alkaa olla enemmän aikaa ajatella itseään, ehkä jossain vaiheessa on käytössä enemmän myös rahaa, kun esim järkyttävät suuret (poikien) ruokakulut vähenevät Mitä haluan vielä toteuttaa? Millaisia unelmia mulla on? 

Toisaalta vähän pelkään sitä tilaa ja vapautta, jotka on pian käden ulottuvilla. Miten täytän sen tilan? Voisiko antaa itselleni vihdoin luvan ihastua ja rakastua? Välillä olen hiukan surullinen siitä, ettei mulla ole elämässä miestä, joka välittää musta.  Ei miestä, joka halaa, pussaa ja sanoo hyvää huomenta tai hyvää syntymäpäivää. Eikä sitä, joka on mun sielunkumppani, enkä edes tiedä uskonko niihin. 

Tämä ajatus kolahti myös: Meillä on kaksi elämää, ja toinen alkaa, kun tajuamme, että meillä on vain yksi." - Konfutse. 

Ehkä viisikymppisyys on tuonut esiin myös ajan rajallisuuden tajuamisen. Äitini täytti juuri 80 v. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, ja tuntuu että himmailen, säästelen ihanaa mekkoa kaapissa, elän säästöliekillä ja säästäväisesti.   Haluaisin herätä joka päivä ajatellen "on mun aika pitää hauskaa ja elää täysillä!" 

Viisikymppisten naisten pohdintaa Me Naiset 26/2025 

Me Naiset 26/2025 

Että ei muuta kuin tuumasta toimeen, haluan tuntea olevani ELOSSA - olisiko se tämän kesän tavoite? Tulin eilen mökille, vaikka yskä edelleen sucks. Yksi kirja luettu (Anu Pensola Vuosi Italiassa - tykkäsin tosi paljon), nurmikko leikattu ja uitu jo paljon! Aion nauttia joka solulla - nauttikaa tekin!