Olen yrittänyt viritellä jouluiloa, mutta joulumieli on vielä kateissa. Mikä minua vaivaa, olen kuitenkin ollut aina ihan joulufani ja semijouluttaja... Kotona helkkyy ja välkkyy, vähän tuoksuukin, joululaulutkin ovat soineet, ruokaostokset/lahjapuhteet hyvällä mallilla, mutta joulufiilis vaan pysyy piilossa.
Ok, voihan olla, että tämä harmaa - ei niin jouluinen - keli vaikuttaa fiilikseen, eikä tämän viikon työhylyt (3 kpl) mitenkään nosta mielialaa. Aamu alkoi myös mielenkiintoisesti. Köllöttelin Kongon kanssa sängyssä vielä unihiekkaa silmissäni, kun tunsin jotain hyvin märän lämmintä selkää ja kylkeäni vasten. Ihmettelin tuntemusta kovin, ja kun nostin peittoa, tadaa huomasin, että Kongo oli luritellut järven sänkyyni. Aika nopsakkaan näinkin vanha nainen nousi sängystä, ja ei muuta kuin pyykkäystä heti aamusta ja kiireellä :D
Lisäksi olen touhunnut paljon, kaupassa käyntiä, siivousta, joululahjojen koordinointia ja logistiikkaa. En sillä lailla rennolla fiiliksellä ja hyvällä sykkeellä vaan enemmänkin liian paljon mailaan puristaen.
Voiko näistä nihkeistä ja nuutuneista oletusarvoista tulla mallikas tai iloinen joulu? Mene ja tiedä. No joulusuklaan makuun olen sentään päässyt, se on jotain se ;)
Voisiko taas palauttaa mieleen, että joulu tulee vähemmällä, less is more? Hengitellä sisään ja ulos. Löytää omanlainen jouluinen zen-vaihde. Omavaloisuus.
Nyt katsomaan Emily in Paris ja syömään eilen itsetehtyä kasvispizzaa, oli muuten niin bueno. Sen clue oli tämä pizzakastike ja päälle sikana kasviksia (punasipuli, paprika, tomaatti, oliivi, vs, tuoreet herkkusienet) ja päälle mozzarellaa & rucolaa.
Rentoa otetta iltaan, yritetään puristaa mailaa sillä lailla hiukan rennommin :D
Vesisade ei kyllä ole omiaan joulufiiliksen nostattamiseen. Viime yönä heräsin aamuyöstä joskus kolmen jälkeen ihmeelliseen ääneen: ihan kuin linnut sirkuttaisivat. Ehdin jo kuvitella kauhuskenaarion, jossa rottayhduskunnassa on niin paljon jälkeläisiä, että ääni lähtee niistäkin. Herätin Hra Kepposenkin kuuntelemaan ja hänkin kuuli äänen. Sitten tajusin koomassani pyytää häntä avamaan ikkunan. Kyllä, ulkoa kuului pikkulintujen ääntä. On tässä nyt maailman kirjat sekaisin, jos linnuilla on kevättä rinnassa jo jouluna. Kunhan vaan kukaan ei erehdy pesintäpuuhiin.
VastaaPoistaEiköhän se joulumieli sieltä vielä löydy. Minulla usein on joulumieltä eniten kivassa jouluhöpsöttelyssä, sitten sen suorittamisen aikana joulumieli lässähtää. Kun aattoateria on pöydässä, niin siinä kohtaa se joulumieli palaa. Pakolliset on tehty (tai jätetty tekemättä), edessä on yhteinen ateria ja sen jälkeen ihanan epämääräistä lillintää ja lojumista.
No todellakin on maailman kirjat sekaisin, eikä käy kateeksi lintujenkaan elo. Valkoinen joulu taitaa jäädä haaveeksi ainakin täällä etelässä, harmi, mutta tää taitaa olla uusi normaali. :(
VastaaPoistaMä luotan siihen, että joulumieli löytää tiensä mun ja muiden luo.... ehkä juuri ton höpsöttelyn kautta. Tänään tuli tehty juuri sitä Pinkin kanssa.
Ja toi oli niin hyvin sanottu: "pakolliset on tehty (tai jätetty tekemättä)." Sitä vois kysyä kukin itseltään, mitä voin jättää tekemättä tänä jouluna?