53 vuotta, eikä suotta

Täytin eilen 53 v. En ole mitenkään parhaassa elämänvaiheessa tällä hetkellä, mutta olen terve ja elossa, ja omaan omavaloisen mielen. Plussan puolella vahvasti siis.

1973 on muuten aivan loistava pieni vuosikerta, enkä nyt puhu viineistä! Ikä on jännä juttu. Se on asenne, sitä on juuri niin nuori tai vanha kuin tuntee olevansa. 

En tiedä uskonko kohtaloon. Uskon, että jokainen ihminen voi päättää itse elämästään tai ainakin siitä, miten siihen asennoituu. Se ei tarkoita, ettei olisi olemassa asioita joihin ei voi vaikuttaa, elämä voi välillä ottaa ja antaa tavalla, joka voi tuntua käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta. Niin on tapahtunut mulle paljon, ja ehkä olen myös  itse ollut osallisena siinä. Menneet painolastit ja haitalliset (lapsuudessa opitut) ajatusmallit ovat varmasti vaikuttaneet asiaan. 

Syvällä sisimmässäni elän tätä nykyä kuitenkin luottavaisella mielellä, sillä elämä on antanut mulle niin paljon. Olen saanut rakastaa, ja olen saanut kaksi ihanaa poikaa. Elämä on myös ottanut multa, joten yritän olla pitämättä mitään asiaa itsestään selvänä. Minun tarvitsee ajatella vain veljeäni muistaakseni, että liikumme hatarilla jäillä joka päivä, joka hetki. Jokainen meistä. Jokainen läheinen on vain lainaa. Juurikin siksi olisi tärkeää nauttia hyvistä hetkistä, ja meille rakkaista ihmisistä, jotka ovat nyt tässä.

Samalla olen aika varma, että mulla on vielä paljon opittavaa elämässä. Esim jos en puolusta  rajojani, niiden yli loikitaan. Ja jos pyrin siihen, että kaikilla on koko ajan kivaa, minulla ei ole kohta mukavaa. Sinisilmäisyys ja hyväuskoisuus on tiettyyn pisteeseen asti hyvästä. Pahasta se on silloin, kun se alkaa syödä omaa elämää huonolla tavalla. 

Tällä hetkellä toivon sydämestäni, että OK työpaikka löytyy. Olkoon se synttäritoiveeni, ja toteutukoon se pian.

Ihanaa valmistujaisviikonloppua ja ihania kevätjuhlia niille, jotka niihin pääsee!