Tänään kosketti

Helsingin Sanomissa ollut Eero Milonoffin haastis (klik). Kiitos toimittaja Tiiamari Pennanen ja Eero, tätä lukiessa meni kylmät väreet, niin monesta kohdasta ajattelen samoin.

”Ajattelin kun tulin tänne, että voisin puhua ihan diipadaapaakin, luoda jotain kuvaa itsestäni. Mutta miksi. Mieluummin olen oma itseni.”

Hän on miettinyt viime aikoina paljon sitä, miten ihminen tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää ympärilleen voidakseen kasvaa omaksi itsekseen. Nykyaika ei hänen mielestään tue tätä tarvetta.

”Todellisuus on muuttunut sosiaalisen median ja digitaalisen vallankumouksen myötä ihan kokonaan. Uskon, että se ajaa ihmisiä voimaan huonosti, vertaamaan itseään muihin. Että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, näyttää hyvältä, ja kaikkien asioiden pitäisi olla koko ajan ihan v*tun hyvin. Eikä niin ole.”
Milonoff ei ole sosiaalisessa mediassa. Hän koki, että se ajoi hänet kauas omasta itsestään, jonnekin levottomuuden ja jatkuvan kiireen ja hädän keskelle. Hän kuitenkin korostaa, ettei ole näiden asioiden ulkopuolella tai ”lauo totuuksia”, vaan prosessoi niitä itse jatkuvasti.

”Kyllä minun sisälläni asuu sellainen syvä arvottomuuden kokemus itsestäni. Teen koko ajan sen kanssa töitä, etten määrittyisi ulkoapäin.”
Nyky-yhteiskunnassa, sosiaalisen median ja huomiotalouden ajassa, on Milonoffin mielestä vaarana, että ihminen peilaa itseään epäaitoon illuusioon rahan ja tavaran täyttämästä elämästä, jossa ei ole sijaa heikkoudelle tai epäonnistumisille.

”Ihmisyyden isoin asia on olla aidossa kontaktissa itseen ja muihin. Mutta jos kontakti tapahtuu jonkin epäaidon, kuten sosiaalisen median kautta, se tukee helposti sitä, ettei saisi olla heikko.”
Kuva


”Voin puhua vain omasta kokemuksestani, mutta joudun koko ajan tekemään sen kanssa töitä, etten määritä itseäni työni kautta. Että arvoni ihmisenä ei ole siitä kiinni, kuinka paljon minulla on rooleja ja kuinka isoja”, hän sanoo ja jatkaa naurahtaen:

”Välillä onnistun siinä paremmin ja välillä huonommin.”

”Jokainen on erilainen, mutta minun mielestäni elämme aikaa, joka ei tue sitä”, Milonoff sanoo.

”Jos ihminen kokee, ettei pysty täyttämään tämän yhteiskunnan asettamia, täysin käsittämättömiä mittareita, jos ei koe kuuluvansa tähän ihmisten heimoon, epätoivon määrä on aika suuri. Silloin saattaa ruveta väkivaltaiseksi itseään ja muita kohtaan niin kuin Vore.”

Milonoffin mielestä raja, joka erottaa ihmisen vaikkapa villieläimestä tai robotista, kulkee kyvyssä empatiaan.

”Jos on kyky empatiaan, on kyky myös ymmärtää erilaisuutta. Mutta sitä ei voi olla, jos ei rakasta itseään ja ymmärrä sen rakkauden kautta muita.”

Ja jotta voisi tulla aidosti rakastetuksi, pitää saada olla heikko.

”Minulle ihmisyys on sitä, että me olemme kaikki heikkoja. Siinä on kauneus ja ristiriidat.”

Boldaukset omiani.

6 comments

  1. Ah, mä oon tykännyt tästä tyypistä aina. Ja nyt vielä enemmän!! Puhuu kyllä niin asiaa.
    Vähän samaa tavallaan liippaa se, kun eräs minua hyvin lähellä oleva henkilö ;) laittoi liveen sellaisen pikkuisen hölmön, aidon ja erittäin spontaanin videonpätkän. Sai paljon viestejä, miten ihana ja rohkea ja sillai. Kuuli myös, 'miten se kehtaa','en ikinä olis tollasta laittanut, naurettava' jne :) Jäin miettimään että nämäkö ovat niitä, joiden videot on tarkoin suunniteltuja niin ulkonäön kuin puheiden puolesta. Eli ei mitään spontaaniutta..tai niin minä ajattelen.
    Ihmisen pitää saada olla sellainen kuin oikeasti on, eikä sellainen kuin muut haluaa. Itsetunto on tässä asiassa varmaan aika suuressa osassa.
    Sinä oot kaunis ja ihana ja rakastan sitä, että uskallat laittaa myös niitä 'hölmöjä' ja leikkisiä, spontaaninoloisia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana Helmi. Niin fiksuja ja kauniisti kirjoitit. Kiitos. Mä tykkään myös näyttelijästä ja nyt vielä enemmän kun kuulin mitä hän haluaa puhua, vaikka voisi myös suoltaa diipadaapaa tai kehua itseään.

      Tuli mieleen Maria Veitolan kirja, jossa hän sanoi, että rakastuu joka kerta kun ihminen kertoo epävarmuuksistaan tai vastoinkäymistään. Näin minäkin ajattelen.

      Itsetunto on todellakin tässä ajassa kovilla, niin helposti sitä alkaa vertailemaan itseään muihin.

      Mun maine on jo mennyt, joten voin onneksi olla hölmö jatkossakin. :P Muisk.

      Poista
  2. "Että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, näyttää hyvältä, ja kaikkien asioiden pitäisi olla koko ajan ihan v*tun hyvin. Eikä niin ole.” Tätä olen yrittänyt itse välttää. Voin hyvin kertoa julkisestikin, jos asiat eivät mene hyvin tai jos joku juttu painaa mieltä. Minusta on vain inhimillistä, että kaikki ei ole täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, kellään ei mene koko ajan hyvin. MÄ en usko siihen, kaikilla on omat juttunsa.....

      Mä niin tykkään susta & sun blogista juuri siksi, että kerrot avoimesta ikävistäkin tunteista.

      Muiskuja <3<3

      Poista
  3. Oi kunpa kaikki ymmärtäisi, vaikka olisi miljoonia taskussa, maailman komeimmat releet, niin se ei tarkoita, ettei pinnan alla kytisi ja ihmisellä ei voi olla mittavia huolia, surua ja masennustakin. Siksi ei koskaan kannata olettaa kenestäkään ihmisestä mitään, ei sosiaalisen median eikä muunkaan kautta. Tämä on omassa elämässä ollut aina oivallinen ohjenuora, keskityn ns. omiin suruihin ja vertaan itseäni itseeni ennemmin, en muihin. Tästä syystä en koe tuntevani koskaan kateutta, joskus arvottomuuden tunnetta kylläkin, mutta se perustuu moninaisiin lapsuuden juttuihin ja peilautuu vielä aikuisikään. Kaikki se mitä muilla on, ei ole minulta pois, vaan iloitsen siitä mitä minulla on.

    Ihanaa sunnuntaita Tarusein <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasssa olet. Sepä se, miljoonat ei tuo onnea, toki maallinen mammona helposti aiheuttaa kateuksia.

      Tuo omiin asioihin keskittyminen on todella hyvä ohjenuora, vaikka olen joskus kun itsellä ollut kurjaa langennut kurjaan kateusansaan. Onneksi mun kateuskohtaukset eivät kestä kauaa, omassa elämässä on niin paljon hyvää ja sellaista, josta voin olla superkiitollinen..

      Eero kuvaa kuitenkin hyvin, miten ihminen voi kadottaa itsensä, kun yrittää olla muuta kuin on ja tätä on somekin täynnä. Kuten Helmi sanoi, se vaatii itsetuntoa, olla oma itsensä.

      Kyllä mullakin on noita omia (lapsuuden) taakkoja. Arvottomuus tai itseinho nekin on vaikeissa elämän tilanteisssa kohdattu, onneksi myös lopulta hanskattu. Mutta elämä kun on aaltoliikettä, ne ovat jonkinmoinen kumppanini varmasti koko loppuelämän.

      Muiskuja Tiialainen <3.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!