Nainen, älä tuhlaa elämääsi keskinkertaiseen patonkiin

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Olipa mainio Anna Sillanpään juttu Kodin kuvalehdessä (klik)….Mitä voi suomalaisnainen oppia 60 v ranskattarelta Aldalta?
Kommenttini kursivoituna alla.

1. Viisi kahvikuppia riittää.

Aldalla oli ihastuttava, pieni kerrostalokolmio, ja vähän tavaraa.
Kahvikuppeja oli viisi, kaikki eri paria.
– Kaksikin riittäisi, Alda sanoi.
Kun join aamukahvini I love London -kupista, tunsin selittämätöntä vapauden tunnetta.
Aldan luona tajusin ensimmäistä kertaa, että olen kasvanut kulttuurissa, jossa ihmisen kuuluu kerätä astiastoa.

Niin, miksi hemmetissä meillä pitää olla astiastoja? Toki ymmärrän, että kauniitten astioitten kattaminen pöytään kertoo siitä, arvostaa kauniita asioita ja vieraitaan. Ennen vanhaan siihen päälle oli vielä hopea-aterimet ja isot tarjoilukulhot. 

Itselläni mitään astiastoja ei tosin ole, ellei muumi-mukeja tai iittala teemoja voi astiastoksi kutsua..tai kaipa niitä voi :). Jokainen aamu alkaa Iittalan taika-mukilla tai muumi-mukilla - ja varsinkin muumi-mukeista tulee aina hyvä fiilis. Boheemityyli erilaisine ja värisine kuppeineen on mielestäni tosi jees. 

Ihana on sen sijaan Tove Janssonin muumiajatus ja sitä kohti haluan mennä:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää omanaan. Minä vain katselen niitä, ja kun lähden tieheni, ne ovat minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."
Muumipeikko ja pyrstötähti

2. Käy kaupassa joka päivä.

Alda kävi kaupassa joka päivä. Kuulostaa epäkäytännölliseltä ja rasittavalta, mutta ei ehkä olekaan.
– Kaikki jääkaapissani on koko ajan tuoretta, hän sanoi.
Voisinpa sanoa samaa omasta jääkaapistani.

Minä olen siinä mielessä hönttiläinen, että käyn (ainakin nyt työttömänä) itsekin kaupassa lähes joka päivä, vähintään joka toinen päivä. Ei sitä voi aina ennustaa, mitä tekee mieli (tai mitä poikien tekee mieli) ja vihannekset ja hedelmät  on kiva mahdollisimman tuoreina.
3. Osta vain parasta.
Ammatikseen Alda siivosi vanhusten asuntoja. Rahaa hänellä oli vähän, mutta ruuan laadusta hän ei tinkinyt.

– En koskaan osta marketin patonkia. Siitä puuttuvat ilmakuplat, hän selitti ja työnsi käteeni palan täydellisen kuohkeaa patonkia, jonka oli ostanut lähileipomosta.
Elämä oli Aldan mielestä liian arvokas tuhlattavaksi keskinkertaiseen patonkiin.
Juuston hän osti juustokaupasta, aprikoosit tietyltä torimyyjältä.
Tähän haluaisin pyrkiä ja tunnustaudun hedonistiksi, jolle ruoka on yksi elämän ihanimpia nautintoja. Kuitenkin haluaisin ostaa enemmän lähiruokaa, syödä vähemmän (lihaa/kanaa), ja enemmän laadukasta, lisätä kasviksia ruokavalioon. 

Mutta missä ovat lähileipomot? Itä Helsingissä on Marian kahvilla - that's it. Lempileipä on tällä hetkellä Lidlin kaurasydän, se ei taida olla lähiruokaa. 

4. Katso elokuva päivässä.

Alda katsoi telkkaristaan elokuvan joka ilta.
Usein hän huudahti sohvaltaan: 'Täältä ei tule mitään!' Tai: 'Täältä tulee vain roskaa!', mutta katsoi sitten tyytyväisen oloisena jonkin vanhan ranskalaisleffan.
Teatterissa hän kävi ystävättärensä kanssa joka perjantai.

Rakastan tätä ajatusta:
Elokuva ei ole taidetta, joka kuvaa elämää: elokuva on jotakin taiteen ja elämän väliltä.”

-Jean-Luc Godard-


Teatterissa käyn talvisin ehkä kerran kaksi kuukaudessa. Elokuvia katson ehkä 2 viikossa, joten ihan hyvin toteutan tätä Aldan ohjetta. Hyvä elokuva (tai kirja tai teatteriesitys) saa ihmisessä aikaan liikahduksia, ehkä jopa oivalluksia.

5. Kuuntele sambaa.

Joka lauantai Alda kävi ystäviensä kanssa kuuntelemassa brasilialaista musiikkia.
– Ensin keskustelemme. Sen jälkeen juon yhden oluen ja katson kun muut sambaavat, hän sanoi ja totesi, ettei osaa tanssia eikä aio opetella.
Yhdistelmä tuntui toimivalta.

Sambaa?? Se on vähän niin kuin jazz mulle...en ymmärrä sitä --yhtään! Toki ymmärrän, että samba liittyy paljolti tanssin- ja elämäniloon. Haluaisin toki päästä asian ytimeen, tätä asiaa voisi vähän kehittää itsessään, ehkä menen sambatunnille. Ehkä en, koska en voi nähdä itseäni ketkuttamassa lanteitani kuin korkkiruuvi.

6. Älä väsytä itseäsi työllä.

Vaikka Alda piti siivoojantyöstään, hänen tavoitteensa oli vähentää työtuntejaan vuosi vuodelta.
– Se on mahdollista, pitää vain kuluttaa vähemmän. Itseään ei kannata väsyttää työllä, hän sanoi ja sai taas kerran elämän kuulostamaan yksinkertaiselta.

Niin ihana ajatus. Itse olen herkkänä ihmisenä ollut aina stressiin taipuvainen, varsinkin kun työura on lähes aina tehty hektisissä pörssiyhtiöissä. Joskus sitä haaveilee merkityksellistä työstä, jossa olisi paras versio itsestään, eikä väsyisi. Eräs ystävä ryhtyi koulunkäyntiavustajaksi ja on nyt elämänsä työssä...palkka tosin tippui hurjasti, mutta onnellisuus lisääntyi. 

Summa summarum, ranskattarien tai pariisittarien elämässä on paljon sellaista, jota haluan saada elämääni. Yksinkertaisuus, pelkistäminen, laatu versus määrä. Tuli mieleen myös aivan mainio kirja "Pariisitar- missä ja milloin vain", jossa oli varsin mainioita aforismeja mm:

Älä pelkää vanhenemista. Älä pelkää mitään, paitsi pelkoa.
Löydä oma hajuvetesi ennen kuin täytät 30. Käytä sitä seuraavat 30 vuotta. (tätä en kyllä allekirjoita)
Pue mustat rintaliivit valkoisen paitapuseron alle – kuin kaksi nuottia musiikkikappaleessa. (toim. huom. erittäin tärkeä tieto)
Ole ennen muuta oman elämäsi sankaritar.
Ei liikaa meikkejä, värejä ja asusteita. Kevennä ja vähennä.

#Word.


Kuva



10 kommenttia :

  1. Astioita voisin itsekin vähentää -ja jättää vain ne kaikkein kauneimmat. Arkenakin tosin levittelen voita hopeaveitsellä, miksi säästellä sitä vain juhlaan? Säälin erästä sukulaista, jonka tiskikaappi pursuaa vähän lohkeilleita muovilautasia, vaikka viereisessä astiakaapissa on kauniita astioita. Kysyin häneltä miksei hän heitä muoviastioita pois ja syö vain niiltä kauneimmilta. "En raaski, eikä minulla ole enää niin väliä". Toivottavasti aina itse tulen ajattelemaan, että minulla on väliä.

    Täältä löytyvät pienehköt lähileipomot https://www.myhelsinki.fi/fi/syö-ja-juo/kahvilat/6-x-helsingin-leipomot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin samaa mieltä, että ihania astioita pitää käyttää arkena, ne ovat sellaisia elämän pieniä iloja. Ja toi on niin loistoajatus: minulla on väliä.

      Kiitos myös leipomovinkistä <3<3 Lomailoa hurjasti!

      Poista
  2. Kivat vastaukset❤Mulla on ihan liikaa astoita yksittäisiä lautasia, ruokabloggailun vika....Se Lidlin kaurasydän on niin hyvää, syön sitä joka päivä kun olen Suomessa 💙Se on muuten Suomessa leivottu, joten eikö se ole låhiruokaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän, että ruokabloggaajat hamstraavat astioita, se on ihan ymmärrettävää samoin kuin kosmetiikkabloggaajat meikkejä.

      Lidlin kauraleipä on parasta, syön sitä ja jälkiuunileipää vuorotellen kausittain <3

      Hyvä jos se on lähiruokaa...en tiennyt että on Suomessa leivottu.

      Poista
  3. Minulla on se ongelma, että rakastan erilaisia astioita ja yleensä meidän kattaukset ovatkin boheemia tyyliä :) Elokuva päivässä, sitä on nyt lomalla tullut harrastettua.
    Hyviä neuvoja sanoisin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei nämä yhtään hullumpia ohjeita ollut, kyllä ranskalaisella Aldalla ihan on ajatusta.
      Boheemityyli on munkin juttu, tykkään väreistä ja siitä, että on monenlaista sarjaa sekaisia :D

      Lomailoa Outiliini!

      Poista
  4. Monesta kohdasta voisin ottaa oppia. Jatkan harjoituksia. :)

    VastaaPoista
  5. astiastot ja kauppareissut jäivät tästä mulle päällimmäisiksi.

    Miksi se astiasto on niin tärkeä? Tai mikä siinä on tärkeää?
    Lähteekö se ajatusmalli jostain kapioiden keruusta liikkeelle: että naisen pitää olla niin (helkatin) omavarainen mennessään miehelään, omat astiat ja kaikki :)
    Olisin taipuvaisempi minimalismiin, mutta perhekoko pakottaa laajentamaan kaiken omaisuuden määrää.

    Ja kauposta: olisi aivan mahtavaa hakea aamun aprikoosit ja patongit (tai minun mielestäni oikeastaan mansikat ja croissantit, mutta sinnepäin) tuoreeltaan kaupasta. Mikä estää; lähimpään Lidliin on parisataa metriä?
    Silkka laiskuus varmaan; yhtenä aamuna ensi viikolla teen sen, lupaan. Ja raportoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että ajatusmalli lähtee tosiaan vanhoista ajatusmalleista, varmaan ihan kapioista lähtien.

      Periaatteessa olen sitä mieltä, että on oikeastaan ihan kiva että on edes yksi oikeasti tyylikäs astiasto. Mutta kun sellaista ei mulla ole, ei se haittaa...

      Ja kaipa sitä voisi kysyä vasta kysymyksen, miksi sisustat tai panostat vaatteisiin? Jokainen kerää jotain....

      Hah harvemmin sitä itsekkään hakee aamulla croisantteja ja mansikoita kaupasta, vaikka kyllähän se tekisi aamusta ihan spesiaalin. Ehkä tässä pitää ryhdistäytyä...

      Jään odottamaan jatkoraporttiasi :D

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top