Kroatia matkakertomus osa 1

Saavuimme kotiin perjantai/lauantai yönä kliseisesti väsyneinä mutta onnellisina. Loma oli todella onnistunut ja me kaikki kolme rakastuimme Kroatiaan täysillä. Poikien arvosana oli matkalle 5/5, enkä ole ollenkaan eri mieltä. Kuulemma Kroatiaan pitää päästä ensi vuonna uudestaan samalla porukalla. Noh, ihmisellä pitää olla unelmia. 

Lento Splittiin lähti sunnuntai aamulla klo 7, joten herätys oli kauhean kivasti klo 430. Lentokentältä otimme Boltin Villa Pinocchioon (Podstrada), jonne saavuimme jo klo 10. Huoneemme ei ollut tuolloin vielä valmis, joten saimme nauttia ilmaisen herkkuaamiaisen terassilla. Ensimmäinen päivä oli pilvinen, joten tutustuimme kävellen läheiseen rantaan (rannalla olevat aurinkotuolit ja -varjot olivat ilmaisia ​​- niitä oli paljon ja vesi täydellisen kirkasta), huvivenesatamaan ja paikallisiin kauppoihin.  Illallinen syötiin läheisessä ravintolassa, uni tuli helposti jo klo 22, tosin heräilin yöllä monta kertaa. 

Pojat jakoivat huonestomme parisängyn ja itse nukuin postimerkin kokoisessa pirtissä, jossa oli pikkuriikkinen ikkuna ja olo huoneessa klaustrofobinen (juu en tiennyt, että mulla olisi ahtaanpaikan kammoa ennen tätä, ehkä olin samaan syssyyn jossain ylikierros/väsymystilassa).  

Pari päivää meni kuin sumussa, koska en kertakaikkiaan saanut nukuttua öisin. Pyörin, yritin tehdä hengitellä syvään sisään-ulos, pohdin syntyjä syviä, kuuntelin poikien tuhinaa, kadun ja tuulenpuuskien ääniä. Kahden unettoman yön jälkeen oli pakko tehdä asialle jotain. Kerroin ongelmastani hotellin omistajalle, silmän iloa tuovalle charmantisti harmaantuneelle herrasmiehelle. Hän kertoi, että hotelli on aivan täynnä mutta hän voisi majoittaa meidät asuinhuoneisto Villa Lavandaan, n 1 km päästä nykyisestä majapaikastamme ilman lisämaksuja. 

Hän vei meidät ja nyssäkkämme autollaan korkealle kukkulalle uuteen kotiimme. Siinä vaiheessa hypimme ja kiljuimme riemusta, huoneisto oli tilava, valoisa ja varustettu kaikilla herkuilla. Se oli kuin suoraan jostain  elokuvasta, takapihallalla tervehtivät kymmenet oliivi - ja sitruunapuut, ainoat äänet olivat heinäsirkkojen sirinä. Parhautta oli myös tilava parveke, joka tarjosi henkeäsalpaavat näkymät merelle ja vuoristoon. Ei yhtään yllättäen loppuloman kuorsasin 10 h yössä sikeästi ilman heräilyjä. 

....to be continued...

ps. Tänään pyykkipäivä ja Yle Areenan Kimppakämppä- jo kolme jaksoa katsottu (5/5)