Hiirenloukku

                                                                                   Hiirenloukun teatterilippu saatu


Julistan teatterisyksyn alkaneeksi, hip hurraa. Kävimme katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Hiirenloukun viikonloppuna ex anopin ja äipän kanssa. 

Mollie ja Giles ovat nuori, onnellinen pariskunta. Heillä on edessään aivan erityinen päivä, he ovat avaamassa Monkswellin täysihoitolaa vanhaan perintökartanoon keskelle maaseudun rauhaa. Kun kaikki on valmista asiakkaita varten, iskee lumimyrsky ja sekoittaa suunnitelmat. Samaan aikaan radiossa poliisi tiedottaa Lontoossa tapahtuneesta murhasta, jonka tekijää etsitään.

Kun asiakkaat lopulta pääsevät myrskyn läpi kartanon lämpöön, tunnelmallinen täysihoitola herää eloon. Mollie ja Giles saavat palveltavakseen vaativan vierasjoukon, eivätkä kaikki tunnu tulevan toimeen keskenään. Juuri ennen kuin lumi saartaa kartanon ja tukkii tiet, paikalle saapuu poliisi varoittamaan murhaajasta, joka on jättänyt viestin: seuraava uhri löytyy Monkswellin täysihoitolasta.

Kuinka murhaaja pääsee lumimyrskyn keskeltä kartanoon? Vai onko hän jo siellä? (Lainattu HKT)

Agatha Christien murhamysteeri Hiirenloukku (The Mousetrap) on varsinainen ennätystenrikkoja. Näytelmän kantaesitys on pyörinyt Lontoossa yhtäjaksoisesti vuodesta 1952 alkaen, jos jätetään huomiotta pandemian aiheuttama neljäntoista kuukauden keskeytys tämän vuosikymmenen alussa. Hiirenloukun legendaarista mainetta ajatellen on vallan outoa, että näytelmään ei ole tätä ennen tarttunut yksikään pääkaupunkiseudun suomenkielisistä ammattiteattereista. Hiphurraa, että vihdoin siihen tartuttiin!

Jännittävä tarina on nyt nähtävissä yllättävän hauskana tulkintana Hakaniemen Arena näyttämöllä Miika Murasen upeasti ohjaamana. Kun ajelimme teatterille ex anopin kanssa, sanoin, että toivon näytöksen olevan sekä jännittävä mutta myös hauska, ja toiveeni yllättäen toteutui. Ennakolta saatoin ajatella, että nyt on tiedossa jotain suhteellisen vakavaa esitystä ja kun melko pian kävi ilmi, että nyt naurattaa, niin se oli kyllä kirsikka kakun päällä. 

Kuva HKT kuvaaja  Otto-Ville Väätäinen

Esityksen koossapitävänä voimana oli täysihoitolan omistajapariskuntaa esittävien Elina Keinosen ja Severi Saarisen keskinäinen suhde herkullisine ristiriitoineen. Kuitenkin jos joku lemppari pitää mainita, niin tykkäsin eniten  Sauli Suonpään esittämästä epävakaasta Christopherista, joka oli hahmona hyvällä tavalla överikoominen. Suonpään työkaluina olivat suvereeni mimiikka ja kehollinen ilmaisu. 

Tiivistettynä Hiirenloukku oli viihdyttävä ja nautittava - koko hela hoito, mainio ohjaus, oivallinen lavastus- ja puvustus, herkulliset juonen käänteet taitavia näyttelijöitä unohtamatta. Näinä hulluina aikoina me kaikki tarvitsemme irtioton arjesta. Sydämestäni toivon, että moni löytää tiensä ko näytelmän pariin. Loppuvuoden näytökset ovat osaksi jo loppuunmyytyjä, joten kannattaa ostaa liput vielä kun ehtii. 





4 comments

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Pitäisi yrittää löytää liput sopivaan Hiirenloukun näytökseen minunkin.

    Sama homma täällä. Pojat valvovat tosi myöhään ja ruokaa kuluu jäätävät määrät. Positiivisena puolena olen saanut esikoisen superhyvää bolognesea ja juustokakkua. Poika teki just itselleen lounasta ja vetäisin erinomaiset tähteet teriyakikanasta. Että sanoisin kuitenkin olevani voiton puolella :D

    Minä tarvitsisin syystakin. Mutta jos säät pysyvät näin kylminä, niin tässähän on siirryttävä talvitakkiin saman tien. Perhe on ollut hyvin hämmästynyt, kun minä olen tällä viikolla valittanut kylmää. Yleensähän mulla on aina kuuma.

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kerrankin oon tyylikäs vanhan villakangastakkini kanssa. Sun asuinspikset on mun lemppareita.
    Agatha Christien tarinat myös ihan best.
    Ihanaa lokakuun jatkoa sulle Taru <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!